Tammikuussa kävi ikävästi ja Pontuksen kaveri Peggy jouduttiin nukuttamaan ikiuneen. Sai epileptisiä kohtauksia 3pv:n aikana ainakin 20kpl. Ell epäilin kasvainta aivoissa joten päätettiin nukuttaa. Varsinkin kun kohtaukset kadotti koiraa koko ajan. Unohti nimensä, ei osannu käskyjä, ei osannu kotiin. Ei tunnistanu sille rakkaita ihmisiä ja loppumetreillä ei sietäny suljettuja tiloja, alkoi haukkua ja hyppiä ovia vasten. Viimesenä päivänä mun tullessa kotia heilutti häntää tullessaan ovelle vastaan. Hetken jo toivoin että kaikki olis hyvin mutta pian uus kohtaus muistutti ettei ne enää olleet. Nyt Peggy lepää vanhempieni puutarhassa.

Kuukauden päivät Pontus eleli yksin ja kyllähän sitä paijattiin ja lellittiin. Sitten pojan elämä muuttui kun taloon saapui dreeveri neiti Tessa, paria päivää vaille 10kk:n ikäisenä. Pontus ei meinannu alkuun sietää tätä huomion jakajaa. Nykyään on eri ääni kellossa, jopa selkään yritetään sellasella tahdolla ja innolla että 11.4 lähtee pallit pojalta. Ei sekarotuisia meiän taloon kiitos! Tosin vannomatta paras mutta ei ainakaan niin että omat koirat niitä tekee. Ja Pontuksen parhaaksihan tuo kastraatio on, kun on kerran piilokives joka voi vanhemmiten alkaa vaivata.